Anna-Kristiina

Vuorjoki 

 

 

Kutsumukseni

 

Olen ihminen, jolle ei ole olemassa ammattia ja joka ei elämässään keskity vain yhteen asiaan. Teen mitä sisimmästäni kumpuaa eli mistä iloitsen ja missä minulla on annettavaa.

 

Nykyisyydessäni opastan yksinäisiä vapautumaan yksinäisyydestä elämälle.

Toinen nyt taustalla oleva sydämeni kutsumus on opastaa naisia ja miehiä kukoistavaan paratiisissa vallitsevaan rakkauteen ja kestävään kumppanuuteen, jossa myös seksuaalisuus on puhdasta ja pyhää.

Teen tätä kaikkea verkkokurssien muodossa ja yksinäisiä inspiroin myös Yksinäisen suden woimaviesti-kirjeessä.

 

Kutsumus on sellaista, jolla pyrin ansaitsemaan leipäni puutarhan, metsämarjojen ja villivihannesten lisäksi. Kutsumukseni liittää minut kokemukseni kautta toisiin ihmisiin ja juureni syvälle maan multaan.

Kutsumus on kuin mieluisa velvollisuus. Ellen esimerkiksi tukisi yksinäisiä vapautumaan elämälle, olisi se sama kuin taskussani olisi avain vankilan oveen, mutten välittäisi avata toisille ovea vapauteen.

 

Harjoitukset, joita kursseillani opetan ovat yksinkertaista perushiljentymistä hiljaisuuden äärellä ja tietoista läsnäoloa, joka muistuttaa sinua paratiisillisesta olotilasta. Harjoituksia voi tehdä kuka vain, ne eivät ole sidoksissa mihinkään uskontoon tai uskonsuuntaukseen. Niissä on kyse tavasta olla ja suhtautua ajatuksiin, tunteisiin, elämään ja yhteydestä Elämän lähteeseen.

 

Maanpäällinen matkani on kulkenut yksinäisyydestä voimistavaan yksinoloon erakkoudessa ja siitä kaiken elämän ykseyteen ja läheiseen ihmisyhteyteen.

 

Kutsumuksen lisäksi on myös tehtävä, joka kehittää minua ja inspiroi avautumaan kohti tuntematonta...

 

Tehtäväni

 

Tällä hetkellä elän elämäni suvantovaiheessa, jossa nautin rauhasta ja annan hiljaisuuden tulla minussa enemmän esiin ja puhua sanojen sijasta. Minulle on tärkeää välittää ympärilleni hiljaisuuden läsnäoloa. Aiemmin kirjoitin kirjoja. Hiljaisuuden edessä sanat ovat alkaneet menettää merkitystään, nekin jotka kuvasivat elämän ykseyteen heräämistä ja paratiisin luomista. On kuin luominen lepäisi olemisessa. On siis avoinna, valmistuvatko Paratiisin lähteellä-kirjasarjan toinen ja kolmas kirja vai tuliko kaikki tärkein ensimmäiseen osaan.

 

On kuin leikkisä, hetkessä elävä paratiisilapsi olisi asettunut levolle ja välillä se hihkuu ja hyppelehtii elämän ilosta.

Paratiisilapsi luo paratiisia Luojan kanssaluojana. Se antaa visioiden ja ideoiden virrata elämän nollatilasta ja on aina valmis astumaan löytöretkelle tuodakseen paratiisin Maan päälle. Mikään ei Maan päällä anna minulle suurempaa riemua kuin olla vastaanottavaisena mielen hiljentyneessä tilasaa tilassa Korkeimman tahdolle ja elää tahto todeksi paratiisin luomiseksi.

 

Luon paratiisia Maan päälle myös juurevasti puutarhassa maata kuopsuttaen ja satoa korjaten. Ajattelen, että ihmisen tärkein ja nöyrin tehtävä on luoda paratiisia vallitsemalla vastuullisesti luomakuntaa olemalla elävässä yhteydessä Luojan eläviin luomuksiin omassa puutarhassaan käyskentelemällä. Täyttää se suurin tehtävä. jonka Luoja on antanut: vaalia Hänen luomustaan ja täydellistää se: toimia kanssaluojana maan päällä.